Erakkorapu tuli kohdatuksi
Tulin musalinjalle vaikeasta elämäntilanteesta kun pitkä parisuhteeni oli päättynyt ja määräaikainen työ loppui. Risteyskohdassa elämälle piti löytää uutta suuntaa. Olin asunut vuoden yksin mökissä metsän keskellä, joten lähteminen 770 kilometrin päähän opistoon Kauniaisiin ei ollut ekana mielessä. Pohdinnan ja rukoilun jälkeen se alkoi tuntua mahdolliselta ja Herralle kiitos, että antoi rohkeutta lähteä. Se nimittäin kannatti!
Vietin Raamattuopistolla ~1,5 vuotta kun olin kevään opiskelijana ja lukuvuoden assistenttina musalinjalla. Minulla ei ollut esiintymiskokemusta ja viimeisistä bändikuvioista oli vuosikausia, joten mietin pärjäänkö edes kovana jännittäjätyyppinä. Musalinjalla on sopivan lupsakka ja kannustava meininki, joten yhdessä musisointi oli kivaa ja esiintymiset meni mallikkaasti.
Kävin melkein kaikki mahdolliset pienet ja isot keikat ja vaikka en esiintymisestä nauti vieläkään niin oli arvokasta kokea ja yrittää monenlaista turvallisessa ympäristössä. Yhdellä keikalla soitin kaikissa neljässä rock-bändissä, kun tuurasin toista opettajaa eri instrumenteissa oman bändini lisäksi. Aiemmin minulla oli esiintymiskammo, joten en olisi ennen musalinjaa uskonut, että suostun keikkalavalle hevikitaroimaan parin tunnin treenillä tai että edes lauleskelisin mummoille vanhainkodissa.
Yksi kiva juttu oli kun sävellykseni valittiin musavideoprojektiin. Olin tehnyt midinä musiikkia, joten oli opettavaista kun piti säveltää, sanoittaa, sovittaa, soittaa ja äänittää oikeita instrumentteja, editoida ja ylipäätään saada valmiiksi julkaisukelpoinen biisi. En ollut sanoittanut yhtään biisiä niin koin pienenä ihmeenä, että Herra antoi yhdeltä istumalta siihen sopivat sanat. Sain paljon oppia, kannustusta ja rohkaisua omien biisien tekoon.
Vaikka olen ajoittain sisäänpäin kääntynyt erakkorapu niin opiston parasta antia oli ehdottomasti ihmiset ja kohtaamiset. Kristittyjen yhteys oli todellista ja rakentavaa. Oli suuri siunaus saada tutustua ja ystävystyä upeiden ja erilaisten persoonien kanssa. Olen ollut paljon omissa oloissani joten koin, että löysin uudestaan parempaa yhteyttä ihmisiin ja pystyin olemaan välillä samanlainen oma itseni kuin olen ollut viimeksi yläasteen tutussa kaveriporukassa. Minulla ei ole ollut seurakuntayhteyttä, joten oli hienoa kun joka sunnuntai pääsi messuun kun vain käveli asuntolasta muutaman metrin opiston puolelle.
Saavuin opistolle siipi maassa, mutta opisto ja musalinja elävöitti uskoani elämään, Jumalaan, ihmisiin, itseeni ja musiikkiin. Aika siellä oli todella merkityksellistä, joten suosittelen sitä lämpimästi vaikka olisit kuinka epävarma tai hukassa. Siellä on ihmisen hyvä olla!
Joel – rumpali - kitaristi - tuottaja
