Moni vanhempi muistaa ne vuodet, jolloin elämä tuntui täyteen ahdetulta ja mieltä kalvoi jatkuva riittämättömyyden tunne. Pienet lapset tarvitsivat aikaa ja läsnäoloa, mutta samaan aikaan oli rakennettava työuraa, hoidettava parisuhdetta, maksettava asuntolainaa ja huolehdittava kodista. Moni opiskeli vielä tai etsi paikkaansa työelämässä ja harrastaakin piti. Kaiken keskellä vanhemmuus saattoi tuntua enemmän selviytymiseltä kuin rauhalliselta kohtaamiselta.…
Suomen Raamattuopiston lukuvuosi huipentui iloiseen kevätjuhlaan perjantaina 2.6. Juhlan aloitti rehtorin puhe ja todistusten jako.
Kesälomalla kannattaa varata aikaa omille hiljaisille hetkille, joissa avautuu Raamatun sanalle kanava. Jumala haluaa tavoittaa meidät ja haluaa kuunnella sinua ja minua. Saamme sanasta rohkaisua, toivoa tai myös nuhdetta ja muistutusta. Raamatun avatessasi voit sanoa kuten pikkupoika Samuel sanoi, puhu Herra palvelijasi kuulee ja sitten kuunnella Herran hiljaista ääntä Elian tapaan.
Meillä on kristittyinä oikeus uskoa ja opettaa kuten Raamatussa asiat ilmaistaan sekä uskon sisältöä koskevissa asioissa että myös ihmistä ja ihmisenä elämistä koskevissa Raamatun eettisissä opetuksissa. Oikeudessa ei voida määrätä, mihin Raamatun kohtiin kristitty uskonnonvapauden perusteella saa uskoa.
Vuoden pimeimpään aikaan saattaa mieli olla maassa, unikaan ei oikein tule ja kesällä pieneltä näyttäneet murheet ovat kasvaneet suuremmiksi. Kuljemme hartiat kumarassa ja yritämme selvitä päivästä toiseen. Nyt koronan aikaan tämä vuoden aika on ollut vielä raskaampaa. Paikallislehtemme Keski-Uusimaan pilapiirtäjä Make sanaili joululaulun näin..
Maria-Kaarina Marttila
Suomen Raamattuopiston Rehtori
Olen ihminen, joka mielellään kuuntelee toisten ihmisten elämäntarinoita, lukee elämäkertoja ja tutkistelee niitä mielessään kasvimaata hoitaessaan. Varsinkin Jeesuksen elämäkerta ja sanat tarjoavat ehtymätöntä innoitusta ja lohtua koko elämään.
