Runot: Juurilla ja latvassa
SRO:lla järjestettiin jo perinteinen runokurssi 19.–21.9.2025 otsikolla ”Runot: Juurilla ja latvassa”. Lausunnan ja kirjoitusharjoitusten ohella oli mahdollisuus jakaa omista suosikkirunoilijoista ja puhuimme Raamatun runoudesta.
Runoilijavieraanamme oli sanoittaja ja virsirunoilija Anna-Mari Kaskinen ja erityisenä runousaiheena tänä vuonna oli Kalevala-mittainen runous.
Seuraava runokurssi järjestetään Raamattuopistolla Kauniaisissa 18.–20.9.2026.
Unen synty
Asui aikojen alussa
uni ummussa Jumalan.
Mietti maailman menoa.
Innokkaana ihmislapsi
pitkän päivän pyörähtelee,
työstä toiseen tuiskahtelee.
Uupuu unta uhkumatta,
lepohetken löytymättä.
Alkoi Abba armollinen
luoda lapselleen lepoa.
Pyysi pilvipalleroita,
hentoisia hahtuvia,
iltatähden ilosilmät,
avaruuden aavistelut,
linnunradan lauleskelut,
sysiyön salaisuudet,
tulitaivaan tuikahdukset.
Siteeksi sirkut sätehet.
Päivät painui pääksytyksin,
varjot valojen välihin.
Uni upposi uraansa.
Herra huomasi hyväksi.
Pyysi piika pikkarainen:
— Uni, kuule kurjan kutsu,
pyyntö pahnanpohjimmaisen.
Onko kaukana kotisi?
Piiloittelet pilvilöissä,
usvan utuisen takana?
Älä hylkää hämärääni,
lakanoissa lojumahan
unetontasi unohda!
Lennä luokse, liekuttele.
Harso hellästi hajoita.
Ratki ravista rakehet,
silmät sulkea somasti,
Kaunokuvat kajastella.
Lepoon lempeään lipua.
— Maija
Vesipisarat
Oi, te kauniit vesipisarat
lehtien pinnalla.
Miten kauniisti teissä
heijastuukaan auringon kajo.
Maa saa teistä kosteutta,
mitä se kovasti kaipaa
helteisen kesän jälkeen.
Moni haukkuu teitä,
mutta minä kiitän teitä
ja Luojaa, joka teidät loi.
— Kuninkaantytär Johanna
Oodi joutsenelle
Oi, ihmeen ihana joutsen
lainehilla lammen tumman.
Sukeltelet sulavasti.
Kiiruhtelet kiirehettä,
einehettä etsiskelet,
kaunokaulaa ojentelet.
Ylväs olet, valtiatar,
valkosulka viehättävä.
Pesueesi perässäsi.
Pesässäs on perheen turva,
valppahasti vartioitset,
eipä sinne vaara yllä.
— Päivi
Oodi koiralle
Oi Koirani paksuturkkinen
oli katseesi kaunis, mä muistan sen.
Oi Koirani kaunokatseinen
oli karvasi pitkät, niitä kaipaa en.
Oi Koirani kaikkein uskollisin
olet muistoissa ystävä parahin.
Oi Koirani lempeä jättiläinen, parhaat puolesi sun
oli ystävyys, uskollisuus, nyt muistona, lohtuna mun.
— Sinikka
Oodi joutsenelle
Oi, sinä ihana ilmestys!
Ilahdutat aina kun näen sinut, vaikka kaukaa.
Kaivattu, odotettu kesävieras!
Tulethan taas lammellemme!
Syysjoutsen
Oi valkea, ylväs,
ken venheettä vedessä soutaa,
joka kevät sun kotiisi noutaa.
Kalvosta kaulasi pylväs
nousee kuin marmoriin veistettynä.
Sinun siipesi muutosta hetken viel’ joutaa.
Oi lainaahan siivestäs’ kynä!
Sää kostea, harmaa
ajaa lintuset pois tämä kylmä ja syys,
jää joutsenen pesään vain yksinäisyys.
On lähtösi talvesta varmaa.
Vaan muistoksi sulkasi suothan,
sen kynän on kärjessä kesäisyys.
Ja kun tulet, taas kevään tuothan.
— Jussi
Rantalepän mietteitä
Katselen kauaksi lammelle.
Olen seisonut tässä jo vuosikymmeniä.
Nähnyt vuodenaikojen vaihtelut,
kuullut, kun joutsenet palaavat keväisin tutulle rannalle,
korjailevat pesäänsä, hautovat muniaan,
opettavat kuoriutuneita poikasiaan, suojelevat niitä rakkaudella.
Olen aistinut kesän lämmön, kasvattanut oksiini lehdet,
tuntenut koivujen tuoksun sateen jälkeen.
Olen ihaillut lumpeenkukkien puhdasta kauneutta
ja sorsanpoikasten pulikointia.
Syksyllä olen hiukan surumielinen
ja tuulen laulussa on myrskyisämpi sointi.
Keltaiset lentelevät ruskalehdet tuovat kuitenkin iloa
ja syyssade huuhtoo minusta pois kaikki ajan tuomat pölyt.
Pian joutsenet lähtevät.
Niiden hyvästelyhuuto kaikuu läpi ilmojen.
Asetun lepoon.
Odotan talven kuulaita päiviä,
lempeää lumihiutaleiden tanssia oksillani,
kirkasta tähtitaivasta,
hiljaista, uneliasta rauhaa.
— Päivi
Kivimöhkäle
Tulinpa tuolta Kouvolasta,
Kymijoen rannalta.
Olen nähnyt Suomen
sisällissodan ja toisen
maailmansodan.
Näen Suomen Raamattuopiston,
tuon Jumalan Sanassa
pitäytyvän järjestön.
Haluan sanoa kaikille:
Pitäytykää Jumalan Sanassa!
— Kuninkaantytär Johanna
Vesi
Olin jo aikojen alussa.
Olen välttämätön kaikelle elämälle.
Minä, vesi, olen voimanlähde monessa muodossa.
Näen luonnon saastumisen, suren sitä.
Pyydän: säilytä puhtauteni.
Pitsilehti
Luonnon monimuotoisuus:
Lammenrannan nuori puu
lehdet toukan taideteoksena
reikiä täynnä, läpinäkyvät,
kuin pitsikuvio.
Minäkin maan matonen
haluaisin saada aikaan jotain kaunista,
jotain valoa läpäisevää,
jotain iloa tuovaa.
Minä, pihakoivusi
0len pihakoivusi.
Muistan, kun muutit taloon. Sanoit tyytyväisenä, onneksi on nuo koivut. Siitä on kymmenen vuotta. Nyt olemme jo pitkäksi venähtänyt nuori koivuperhe. Yllämme leyhyttelemään parvekkeellesi. Näen kun puuhastelet, viet roskia, käyt kaupassa ja kirjastossa, ulkoilutat kissaasi, lapsesi tulevat käymään. Yksi lapsistasi tutkii puita. Joskus hän hipaisee tuohtani, hyväksyvästi. Poikasi hymyilee taas.
Niin te menette ja tulette. Seison talosi edessä koivuperheeni kera. Tallennan myös sinun tarinaasi runkoni vuosirenkaisiin.
— Liisa
Rantaleppä
Leppä lammen laitamalla
oi on lehtipuu poloinen:
Miksi pitseihin pukeudut,
lehtes leikoilla koristat,
koruompelees on kusta,
ruotees rikkaasti kuvatut?
Leppä lausui lammen luota:
"Tässä vartuin monta vuotta,
tässä lehteni levitin:
Lounasti loiset lehtiäni,
ruojat riisti ruoteistani
madot pisti pitsisiksi
turilaat teki korean"
"Kyllä katsot kauneutta,
pidät pitsiä paraana,
vaan et tunne tuskiani,
kun koruompelein minua
on kysymättä kaunistettu,
puu pidetty pitsiseksi!"
— Jussi
Oksa-haiku
Maassa makaa oksa.
Se irtosi pois puusta.
Nyt se on yksin.
— Punanen Rokkimimmi
Luontohaikuja
”Valkoinen höyhen
keinuu aalloilla hiljaa,
kevyt, puhtoinen.”
”Lätäkössä on
puun latvat, harmaa taivas,
keltaiset lehdet.”
”Ruusujen lehdet
pois varisseet jo kaikki.
Jäi punamarjat. ”
” Myrsky yllätti.
Merellä vaahtopäitä.
Puut kumartelee. ”
”Aallot loiskivat
rantakiviä vasten.
Suuri on meri. ”
”Aurinko laskee.
Taivaalla oranssia.
Kaunis on ilta.”
— Päivi
Kauppatorilla
Lyhyt on varsi ja mieli vilkas
Kädessä jätski ja katse kirkas
Oli silmät pallossa jäätelön,
ei kuunnellut joukkoa ääntelön.
Syöksy takaa ja pallo on pois,
on katse tyhjä, kai nyt itkeä vois.
— Pentti
Mitä näen peilistä?
Mitä näkyy peilistä, mikä on se näky?
Onko se ansa vai onko se täky?
Viekö se hyvään, viekö jonkun luo,
kun peili toistaa: kato mua, kato mua, kato mua.
Peilin kanssa leikkiminen, se on pelkkää harhaa.
Se tekee meistä ylpeitä, se vie kohti lastentarhaa.
Siis käännän katseen itsestäni, pistän peilin pois.
Elämä ois parempaa, jos ei peilejä lainkaan ois.
— Pentti
Riviharjoitus lammella nähdystä
Puhtaanvalkoinen
Uiskentelee, joikuu
Kaunis, jalo, ylväs
Saapuu iloksemme kesäisin mökkijärvelle
Joutsen.
Kaunoiseni
Kaunoiseni
kuorsaa, köhisee
Lämmin, lempeä, lojaali
Minne menenkin seuraa varjona
Leonberginkoira
— Sinikka
Aarre
Aarre
Kiipeilee, pomppii
Veikeä, ketterä, nopea
Käpertyy kainalooni tarinaa kuulemaan
Lapsenlapsi
— Sinikka
