Runot: Niistä sydämeni laulun teen
Syksyn 2026 runokurssin ”Niistä sydämeni laulun teen” runonkorjuu
Tähän on koottu joitakin Raamattuopistolla 18.-20.9. järjestetyn syksyn runokurssin ”Niistä sydämeni laulun teen” -runokurssin kurssilaisten runoja muillekin nautittavaksi.
Seuraava runokurssi järjestetään syyskuussa 2027 jälleen vaihtuvalla teemalla, aiheella ja runoilijavierailla.
Kuperkeikkoja ja rakkautta
Pieni kaksivuotias tyttönen
oli oppinut tekemään kuperkeikan.
Hienosti se sujui, monta kertaa peräkkäin.
Houkutteli sitten minuakin: Itomummi,
kupekeikka. Kädellä näytti, miten pitää pyörähtää.
Ei mummi osaa, yritin estellä.
Ei luovuttanut. Pyysi ja houkutteli.
Suostuin lopulta.
Kai sitä yhden kuperkeikan voi tehdä,
lapsen mieliksi. Onhan näitä aikoinaan osattu.
Ei selkä oikein kaarelle taipunut.
Niskakin kai väärässä asennossa.
Kovasti tömähti lattia.
Siitä kun ylös nousi, huimasi aikalailla.
Lapsi oli iloinen, kun isomummi osasi.
Mummilla päänsärkyä kaksi päivää.
Pitäisi muistaa, ettei ole enää nuori ja vetreä.
Edellisistä kuperkeikoista aikaa vuosikymmeniä.
Äitienpäivänä pikkuinen soitti videopuhelun:
Hyvää äitienpäivää! Lakattan tinua!
Isomummilla posket onnenkyynelissä.
- Päivi
Riippumatto
Sä haluut olla riippumaton,
tehä kaikki ihan vaan yksin.
Haluut roikkuu sylissä riippumaton,
mut oot siinäkin ihan vaan yksin.
Sä todella oot riippumaton,
oot tuomiollakin ihan vaan yksin.
- Kuninkaantytär Johanna
Timantteja
Sade ripotteli timantteja
pensaiden lehdille.
Ihmeellisesti kimalsivat.
Loistivat syksyn harmaata valoa.
Ihan piti pysähtyä,
mennä lähemmäs.
Ihmetellä ja ihastella
pilvisen päivän ilonpisaroita.
Lähellä tuoksuivat
punaiset omenat.
Ruskakin hiipinyt
koivuun ja ruusuun.
Rinneangervon kukkasydän
sai hymyn huulille.
Ei enää harmittanut
lähestyvä syksy.
- Päivi
Kannustusjoukoissa
Jännitän kentän laidalla
Miten sujunee peli valkopaidalla.
Alkulämmittelyt, pojat innoissaan
Pallo tykkää kun sillä pelataan.
Valmentajat jakelee neuvojaan
Pikkukundit valitsee roolejaan.
Pilli kutsuu, pelin alku jo koittaa
Nuo sinipaidat heidän pitäisi voittaa.
Häviöstäkään eivät ala rutista
On ilo pelata reilua futista.
Theo juoksee väistää kiertää ja kääntyy
Kohta jo vastustajan verkko vääntyy.
Tunnen suurta ylpeyttä pojanpojasta
Tuosta pienestä veitikasta ihan omasta.
Ensimmäinen peli menee penkin alle
Eivät lannistu, huuto kaikuu voittajalle:
— Musta lippu nostetaan, tämä vielä kostetaan!
- Sinikka
Pisaroiden tanssi
Sadepisarat tanssii
asvaltin pinnalla
niin kuin sudenkorennot
lammen pinnalla.
- Punanen Rokkimimmi
Kivi
Kivi — paikallaan
kuin jähmettyneenä,
kova, kylmä ja rosoinen.
Silti sen pinnassa
kauniita värejä.
Ja kun aurinko paistaa,
kivi lämpenee
ja värit loistavat.
Ihminen — paikalleen jähmettynyt
kova, kylmä ja rosoinen,
armon auringon paisteessa
lämpenee,
saa kauniit värit
ja kerran saa loistaa
ikikirkkaudessa
- Terttu
Palava
Katselen kirkkaina säkenöiviä tähtiä.
Rukoilen,
Jumala, tee minusta palava
paljon ennen kuin nuo tähdet
alkavat putoilla.
- Tuikku
Jää
Pato murtuu,
kaikki minussa pääsee kotiin.
Pelkäsin ennen,
että jotakin elävää särkyy.
Vaan särkyi - - - jää.
- Tuikku
Rukous
Suo minulle sammalen pehmeyttä,
että lähellein uskaltais tulla.
Murheinen lohdun löytäisi,
olis lempeitä sanoja mulla.
Suo kallion lujuutta, rohkeaa
hyvän puolesta taistella.
Vähemmistöön vaikka jäisinkin,
oisin heikomman puolella.
Suo minun hätääkin vaistota,
vaikken löytäisi sanojakaan.
Kuitenkin jäädä vierelle,
hetken kulkea rinnallaan.
Soisitko minulle silmätkin,
jotka valoas heijastaisi,
että joku, jonka kohtasin,
toivon säteitä matkalleen saisi.
- Päivi
Lammella
Sinun kuiskauksesi kuulen kaikessa.
Olet lähellä.
Lainehtiva vesi muistuttaa siitä elävästä
lähteestä, joka olet elämälleni.
Virvoitat sisintäni raikkaan veden lailla.
Taivaan avaruus kertoo vapaudesta,
Sinun elämääni tuomasta.
Tuuli ja putoavat lehdet
kuvaavat elämäni muutosta.
Sinä sait sen kaiken aikaan.
Oi Rakkaani, olet kaikkeni.
- Minna
Joutsenet
Joutsenet lammella
eivät piittaa varoituskyltistä
kahdella kielellä:
Uiminen kielletty. Simning förbjuden.
Eivätkö osaa lukea?
Mutta uida osaavat! Ja sukeltaa!
Niin upeasti.
Eivät osaa ihmisten kieliä.
Toisiaan ymmärtävät.
Tietävät aikansa.
Osaavat matkata
tuhansia kilometrejä
maiden ja merten yli
pesäpaikoilleen
ilman karttaa
Luojansa antaman
kompassin avulla.
- Terttu
Nuori joutsen
Tähän mättäälle nousin,
lähelle rantaa.
Syys jo on, mut vesi sula
ja tyynikin.
Oppia haen,
tutkin vesat ja mullat.
Ruokani löydän, jo sentään
hyvinkin.
Vesille lasken
luo emon, isän, veljen.
Täällä hyvä,
kotojärvellä elää ja kasvaa.
Talvea, pakkasta, viimaa
ei vielä.
Sovussa aivan, luomana Luojani suuren.
Näillä vesillä vartun ja vielä valkeaksi muutun.
- Tuikku
Peili
Mitä näen
veden peilistä?
Näenkö itseni
sellaisena kuin olen?
Sana on annettu
peiliksi
Armon meressä
oikenevat rypyt kaikki.
- Terttu
Surujen polku
Elämä kuljetti
surujen polulle.
En olisi tahtonut!
Jokainen sinne kuitenkin
joskus joutuu.
Harmaa taivas
ei päästänyt
yhtään valon sädettä.
Surun taakka painoi
ja musersi pirstaleiksi.
Monenlaista surua.
Kiitollista kaipuun surua,
kun rakas, iäkäs vanhus
pääsee toivomaansa lepoon.
Mutta myös kipeästi
viiltävää, kapinoivaa surua,
joka huutaa murtuneena:
Miksi? Miksi? Miksi?
En löydä vastausta,
mutta meille on luvattu
voimat jokaista päivää varten.
Siihen tartun kiinni
viimeisillä voimillani.
- Päivi
Miksi lähdet?
Miksi lähdet, lintu nuori,
muka tunnetko muuta kuin lammen tän?
Täällä on särkynyt munasi kuori,
pesäs’ lahden rannassa näethän?
— Minun mieleni kaukaksi palaa,
vaan minne, sitä mä tiedä en.
Maata outoa sydämein halaa,
tahdon nähdä mä maan etäisen.
Älä mieltäsi johdata harhaan,
kaikki tuttua tässähän on!
Miksi hourailet satujen tarhaan?
Se on haavetta, olematon!
— Sanoo sieluni, kerrotun kuulin,
on muuta kuin lampi vain tää,
vaikka itsekin ennen mä luulin
harhaa vain on, mitä mä en nää.
Miksi uskoisit juttuja, joita
kuvitelmiksi tiedämme vain?
Ne lohduttaa varmaan noita,
joilla ei ole älliä lain.
— Minä uskon, jää kerran, kun lähden,
taa talveksi muuttuva syys,
on suunnassa etelän tähden
tätä suurempi lämmittävyys
— Sen tiedän nyt kuulemastani,
vaan sinne mun kulkuni vie
kesä päättyy ja arjestani
kerran sinne on muuttoni tie.
- Jussi
Lintuperheet
Joutsenet sulassa sovussa
lammen poukamassa
peilaavat itseään
tyynen veden pinnasta.
Sukivat sulkiaan
— muuttoon valmistautuvat.
Sorsatkin sukeltelevat,
poikasensa kasvattaneet.
Väillä kylmä kylpy
evästä etsien — syvältä.
Kesä on mennyt
Syksy soi puiden lehdissä.
Uljaat valkolinnut,
tulettehan takaisin
uuden kevään koittaessa!
Maan, veden ja ilmojen Herra,
varjelethan lintuperheiden matkat,
muuttoreitit kaikkien rajojen yli.
Varjele, Kaikkivaltias,
myös ihmisperheitä
ja ihmisten lapset
elämän matkalla
maailman vaaroilta.
- Terttu
Linnut opettajina
Vuorisaarnan tärkeä opetus
meille, jotka Betanian Martan tavoin
huolehdimme ja hätäilemme monenlaisista:
Katsokaa taivaan lintuja!
Mitä linnut opettavat?
— Hetkessä elämisen tärkeyden.
Huolettomuuden.
Linnut tietävät oikeat ajat:
pesän rakentamisen,
poikasten kasvattamisen,
muuttoon valmistautumisen.
Tulevat ja lähtevät
kun aika on.
Yksi viidestä
Joutsenpari se saapui keväällä
veden rantaan ne laativat pesänsä,
ne munia laskivat viisi.
Emon sydän se toivoille lämpöä toi
ja siipien alla se suojansa soi.
Niin toiveikas aika se kiisi.
Kun rikkoutui munien kuoret,
näki aamunsa poikaset nuoret,
vain oikeni neljä kaulaa.
Yksi unelma kylmeni idullaan,
ja neljä vain jatkoi kasvuaan.
Kevätaamussa lintuset laulaa.
Toivat vanhemmat ruokaa nyt pojilleen
ja ne kilpaili kylliksi saadakseen,
vaan yksi on kilvassa vähin.
Uintia oppimaan vedessä
ne lähtivät emojen perässä:
yksi, kaksi, kolme vain — tästä lähin.
Emolinnut ne puolusti poikiaan,
pesään veivät ne yöksi nukkumaan,
ja aamuin taas paimensi uimaan,
vaan yhtenä aamun voi — Voi ei!
Viimeisen pienistä kettu jo vei,
hitain menehtyi kohtaloon tuimaan.
Jo nuoretkin siivillään liitää,
vaan pois lyhyt kesä jo kiitää,
saapui aikainen syys sekä pakkanen.
Toinen poika ei lentoon voi päästä,
sen jalka ei vapaudu jäästä.
Muut lensivät pois, vei kylmyys sen.
Niistä viidestä toiveena uinuvasta
suunnitelmasta, aikeesta, unelmasta
yksi ainoa kohosi siivilleen.
Joku kuolee jo idullansa,
joku hitautta, heikkouttansa,
harva aie saa nousta nyt suuruuteen.
- Jussi
