Kansanopiston rehtorin Marja-Kaarina Marttilan joulupuhe

Rakkaat Raamattuopiston opiskelijat, opettajat ja henkilökunta

Elämme synkkien uutisten ja huolien täyttämää aikaa. Stressi ja epävarmuus toimeentulosta, opiskelupaikasta, omasta tai läheisen terveydestä ovat meillä monilla mielessä ja saattavat herättää aamuyön yksinäisinä tunteina. Jaamme tämän kokemuksen ja se on yhteinen, ihmisen osa. Olen elänyt lapsena ja nuorena 1970- ja 80 -luvuilla Etiopiassa keskellä vallankumousta ja sisällissotaa ja sitten aikuisena juuri yliopistosta valmistuneena maisterina ja kahden pienen lapsen äitinä kohtasin muiden kanssa1990-luvun laman. Työttömyys maassamme on nyt samalla tasolla yli 10% työvoimasta, valtion määrärahat hupenevat, kun maailmanpolittiinen tilanne vaatii puolustusmenojen lisäämistä. Pandemia on edelleen hyvässä muistissa meistä useimmilla ja Ukrainan rauhanneuvottelut ovat vielä kesken. Meillä Suomen Raamattuopiston säätiössä ja kaikessa sen toiminnassa on taloudellisia haasteita, joiden kanssa olemme jo koko vuoden painineet ja edelleen painimme. Kaikkien näiden murheiden ja synkkien ajatusten keskelle loistaa Jumalan sanan valo kirkkaampana kuin koskaan. Älkää pelätkö! Alkukielellä mee fobeisthe eli älkää olko foobisia, pois kaikki fobiat eli pelot! Enkeli perustelee tämän: ”Koska minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” Tässä on ilmaus haran megaleen eli mega ilon kaikille meille! Ja mikä se on?

En polei David siis Davidpoliksessa eli Daavidin kaupungissa teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Hän vapauttaa meidät näistä kaikista mainituista huolista ja murheista ja muistakin jo nyt, koska saamme ne rukouksessa jättää kaikki Jeesuksen kannettavaksi ja hänen to do -listalleen. Ja ennen kaikkea Davidpoliksessa syntynyt Kristus Herra vapauttaa sen, joka murehtii myös omaa syntisyyttään eikä vain maailman tilaa. Jokainen Jumalan lain sanan edessä oman mahdottomuutensa, itsekkyytensä ja rakkaudettomuutensa näkevä ja tunnustava saa tänään, jouluna ja joka päivä saman kehotuksen ja ilosanoman kuin paimenet: Te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä eli karjasuojan rehukaukalossa. Ja paimenten sanoin mennään sinne jouluna ja joka päivä, nyt Beetlehemiin, siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen minkä Herra meille ilmoitti. Jumala syntyi ihmiseksi kantamaan meidän syntiemme rangaistuksen ja tuomaan niistä vapautuksen, kaikki on anteeksi annettu! Tämä on se suuri ilo, mega ilo.

Beetlehemin rehukaukalon eteen polvistuen ihmettä katsoen rukoillaan nyt ja heitetään kaikki huolemme vastasyntyneen lapsen, Jumalan Pojan kannettavaksi. Hänelle, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Hiljennymme joulurukoukseen Lutherin sanoin:

Herra Jeesus Kristus! On taivaan ja maan suurin ihme, että sinä, elävän Jumalan Poika olet tullut tosi ihmiseksi. Sinä tulit kärsiäksesi ja kuollaksesi kurjien syntisten tähden. Sinä lunastit meidät synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Hämmästys valtaa hitaan sydämeni.

Tänään, syntymäjuhlanasi tahdon erityisesti tätä tutkistella. Syntyessäsi neitsyt Mariasta salasit jumaluutesi halpaan ihmisluontoon. Ja tämän sinä olet tehnyt lunastaaksesi minut. Minä olen köyhä, mutta sinä tulit minun tähteni köyhäksi tehdäksesi köyhyytesi kautta minut rikkaaksi. Minut on syntini ja tottelemattomuuteni vajottanut kadotukseen asti. Sinä alensit itsesi korottaaksesi minut taivaaseen olemalla kuuliainen hamaan ristinkuolemaan asti.

Herra Jeesus, minä en voinut tulla sinun tykösi. Sinä tulit minun tyköni. Kuinka hyvä se, että tulit. Minä olen päässyt sovitetun ja armollisen Isän tykö, saanpa päästä avullasi taivaaseen. Sinä ostit minut taivasta varten verelläsi ja kastoit minut taivaan perilliseksi. Kun sinäkin olet ollut lapsi ja samalla kertaa Jumalan Poika, olet voinut minut jo lapsuudessani liittää itseesi. Kiitos Jeesus, sinä olet kaikki hyvin tehnyt.

Seimesi ääressä koetan yhtyä taivaan joukon lauluun: Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!

Sydämeni vapisee ajatellessani, kuinka minä perin juurin syntinen voisin päästä taivaaseen. Kuitenkin muistan enkelin joulusaarnaa: Älkää pelätkö; sillä katso minä ilmoitan teille suuren ilon. Teille on syntynyt Vapahtaja. Pelkoni väistyy ja ahdistus pakenee ja saan rauhan.
Herra Jeesus, kiitos että tulit köyhien syntisten veljeksi, sinä synnitön. Tahdon etsiä joulun iloa ja tahdon sen myös löytää. Anna anteeksi, etten osaa iloita niin kuin tahtoisin.

Kuule Jeesus palvelijasi nöyrä rukous. Aamen.