Elämä avioliitossa on muovannut minusta ihmisen, joka nyt olen
Rehtorin blogi 1/2020
Hei, olen Suomen Raamattuopiston rehtori ja aloitan uusilla verkkosivuillamme blogin, jossa haluan jakaa kanssasi jotakin Raamatusta ja ihmisenä elämisestä. Viime aikoina uutisia lukiessani, olen ajatellut, että avioliitosta ja seksuaalisuudesta olisi hyvä keskustella ja teen sen nyt tällä forumilla. Jaan ajatuksiani Raamatun äärellä ja nyt erityisesti VT:n kirjasta nimeltä Laulujen laulu.
Olen ollut naimisissa samassa liitossa yli 30 vuotta ja tämän ikäisenä tajuan, että juuri elämä avioliitossa on paljolti muovannut minusta tämän ihmisen, joka nyt olen. Vaimona ja äitinä olen joutunut usein näkemään jotakin syntisyyteni syvyydestä ja se on pakottanut pyytämään anteeksi läheisiltäni ja vienyt Jeesuksen luo useammin kuin mikään muu elämässäni. Sieluni muistiin ovat piirtyneet pienen lapsen äänellä lausutut sanat: Äiti, sä saat anteeksi! Olen myös saanut kokea valtavan ilon tehdä työtä yhdessä mieheni kanssa sekä kotona lasten hoidossa ja kasvatuksessa että kodin ulkopuolella täällä Suomessa ja lähetyskentällä.
Kuningas Salomon esimerkki
Minulle rakas kirja Raamatussa on Laulujen Laulu. Sen on mitä todennäköisimmin kirjoittanut Israelin kuningas Salomo, joka hallitsi 900-luvulla eKr. Salomolla oli ajan tavan mukaan paljon vaimoja, Raamatun mukaan kuninkaan haaremiin kuului jopa tuhat vaimoa. Juuri tämä suuri haaremi oli Raamatun muiden kirjojen selontekojen mukaan viemässä Salomoa pois uskonsuhteesta Israelin Jumalaan. Hallituskautensa alussa Salomo rukoili nöyrästi Jumalalta viisautta hallitsijan tehtävään. Mutta hän muuttui vuosien kuluessa sydämeltään mieheksi, josta ei voi sanoa, että hän olisi ollut aralla sydämellä Jumalan edessä. Tästä kerrotaan 1 Kun 3:1-15 ja 11:1-13. Salomon aikana valtakunta laajeni, rikastui, kehittyi ja kukoisti. Mutta kuningas ei pysynyt uskollisena Israelin Jumalalle ja niinpä Jumalan lupauksessa Jerobeamille Salomosta sanotaan: Minä riistän häneltä valtakunnan siksi, että hän on hylännyt minut ja kumartanut Astartea, sidonilaisten jumalatarta, Kemosia, mooabin jumalaa, ja ammonilaisten jumalaa Milkomia. Hän ei vaeltanut minun teitäni, ei tehnyt sitä, mikä on oikein minun silmissäni, ei noudattanut säädöksiäni ja lakejani niin kuin isänsä Daavid. (1 Kun 11:33)
Ehkä kuningas kävi sapattina ja juhla-aikoina temppelissä rukoilemassa Israelin Jumalaa, mutta yönsä hän vietti haareminsa epäjumalia palvovien eri naisten kanssa. Ihminen on kokonaisuus: ruumis, sielu ja henki ovat kaikki Jumalan luomia. Ruumiimmekin on Pyhän Hengen temppeli, kuten Paavali opettaa (1 Kor 6:19) Kukaan ei voi ajatella palvelevansa järjellään Jumalaa, ja tekevänsä kehollaan, mitä haluaa. Ne vaikuttavat toisiinsa ja lopulta ihminen voi suistua sellaiseen, mihin ei alun perin halunnut.
Joskus mietin, voisiko Salomon elämä toimia varoittavana esimerkkinä meille kehityksen, hyvinvoinnin ja moniarvoisuuden nimeen vannoville kristityille länsimaalaisille? Raha, valta ja seksi eivät tuoneen onnea kuninkaan elämään. Päinvastoin, Saarnaajan kirjaa lukiessa välittyy kuva elämäänsä tympääntyneestä miehestä. Hän oli aikansa rikkaimpia ihmisiä, jolla oli kaikki mahdollisuudet toteuttaa itseään ja löytää piilevät kykynsä. Kaikesta tästä hän ei kuitenkaan lopulta löytänyt mielenrauhaa. Toisaalta se, että Raamatussa on myös tällaisen miehen kirjoittamia kirjoja, kertoo, että Raamattu on läpikotaisin aitoa Jumalan Pyhän Hengen innoittamaa, mutta ihmisen kirjoittamaa Jumalan ilmoitusta. Siinä puhuu rehellisesti myös ihminen, josta Raamatun muut kirjat eivät anna yksiselitteisen hyvää todistusta. Meille kerrotaan Salomosta, että hän nuorena miehenä vilpittömästi rukoillen kysyi Jumalan tahtoa, mutta myöhemmin elämässään lukuisten vaimojensa mukana sekaantui epäjumalanpalvelukseen ja vieraantui Jumalastaan katumatta näitä vääriä valintojaan edes kuolinvuoteellaan.
Raamattu on häkellyttävän suorapuheinen
Laulujen laulun kirjassa tämä valtavan haaremin omistaja ylistää yksiavioista rakkautta, jonka kohteena on yksi vastakkaisen sukupuolen ihminen. Vahva tunneside on ehdoton ja tarkoitettu eliniäiseksi. Rakkaus yhteen ainoaan sulkee pois kaikki muut. Salomo ei koskaan itse päässyt kokemaan tätä, sillä hallitsijan roolissa oli vaikea pysyä yksiavioisena. Kuningaskuntien suhteet toisiin valtoihin vahvistettiin aviositeillä eli annettiin sisaria ja tyttäriä vaimoiksi toisille kuninkaille. Mutta Salomollakin oli, kuten kaikilla ihmisillä, jo luomisessa asetettu tarve sitoutua rakkauden sitein vain yhteen ihmiseen. Ehkä hän lopulta pettyi haareminsa ja purki Laulujen lauluksi ikävänsä siihen, minkä näki, tiesi ja koki ainoaksi oikeaksi eli yhden miehen ja yhden naisen välisen avioliiton.
Laulujen laulun lukija saattaa häkeltyä sen suorista viittauksista seksuaaliseen rakkauteen ja intohimoon kuten miehen sanat neidolle luvussa 4: Miten kaunis oletkaan kalleimpani, miten kaunis on katseesi (---) Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma, joka karkaa Gileadin rinteitä alas. Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha, suloinen on sinun suusi (---) Sinun rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset.
Ensimmäisellä vuosisadalla eKr. juutalaiset oppineet keskustelivatkin, voitaisiinko kirjaa ollenkaan sisällyttää VT:n kaanoniin. Juutalaiset rabbit antoivat määräyksen, että vasta 30-vuotiaana Lain, Profeettojen ja Kirjoitusten opiskelija sai lukea Laulujen laulua yksin! Kirjaa pidettiin liian aistillisena. Kirjassa on taidokkaasti kuvattu inhimillinen naisen ja miehen välinen rakkaus. Laulujen laulu selittää luomiskertomuksen 1 Moos 2:21-25 kuvaamaa miehen ja vaimon suhdetta. Mies ja vaimo tulevat avioliitossa yhdeksi lihaksi.
Raamattu suhtautuu hyvin myönteisesti seksuaalisuuteen
Laulujen laulu todistaa meille, että Raamattu suhtautuu hyvin myönteisesti seksuaalisuuteen ja siitä saa nauttia avioliitossa, joka antaa seksuaalisuudelle turvallisen kehyksen. Seksuaalisuus on ihmisen persoonan herkintä aluetta ja vailla avioliiton tuomaa suojaisaa turvamuuria tapahtuneissa seksuaalisissa kokemuksissa ihminen voi haavoittua. Joku on sanonut tulleensa tällaisissa kokemuksissa merkityksi syvälle sielussaan. Näin tapahtuu varsinkin, jos kokee yhtään tulevansa painostetuksi saatikka pakotetuksi seksuaaliseen kanssakäymiseen. Siksi Jumala tarkoitti seksin vain avioliittoon, jossa sillä on tärkeä sija. Avioliitto merkitsee sitoutumista toiseen ihmiseen ja kun se solmitaan, se on julkinen sopimus eli liitto, jossa molemmat osapuolet lupaavat uskollisuutta toisilleen. Vanhan testamentin opetuksen mukaan, avioliitto astui voimaan lopullisesti hääparin ensimmäisenä hääyönä, kun he olivat ensimmäistä kertaa sukupuoliyhteydessä. Raamattu ei missään esitä sukupuolielämää kielteisenä tai vähemmän arvokkaana osana avioliittoa. Perustana on luomisessa annettu sukupuolisuuden lahja (1 Moos 1:27-31) ja tätä Laulujen laulu ylistää.
Laulujen laulu on ensisijaisesti juuri juutalaisen perinteen mukainen häälaulu, mutta jo juutalaiset ja myöhemmin myös kristityt ovat nähneet sen myös salattuna kuvana Jumalan ja hänen kansansa yhteydestä. Jumala rakastaa Israelin kansaa yhtä ehdottomasti kuin sulhanen morsiantaan ja samoin Kristus seurakuntaansa ja jokaista kasteessa omaksi ottamaansa, sinua ja minua.
Sananlaskujen kirja, Saarnaaja ja Laulujen laulu ovat VT:ssa perätysten. Ne kuuluvat kaikki viisauskirjallisuuteen ja ovat tyyliltään enimmäkseen runomuotoisia, eivät proosaa. Juutalaiset lukevat Laulujen laulun kaikkein pyhimpien kirjojensa joukkoon. Juutalaiset opettajat ovat verranneet näitä kolmea kirjaa pyhäkköteltan kolmeen osaan. Sananlaskujen kirja on temppelin esipiha, Saarnaaja vastaa pyhää ja Laulujen laulu kaikkein pyhintä. Kaikkein pyhin oli temppelin sisin osa, jossa säilytettiin laintaulut sisältänyt liitonarkku. Sen kannen päälle ylipappi toi suurena sovintopäivänä karitsan verta uhriksi koko kansan syntien ja omien syntiensä puolesta. Tämä oli vuoden ainoa päivä, jolloin kellään oli ylipäätään lupa astua kaikkein pyhimpään.
Minä olen hänen
Laulujen laulu on monille kristityille raamatunselittäjälle rakas kirja ja myös Luther selittäessään kristityn ja Kristuksen autuasta vaihtokauppaa siteeraa sen toisen luvun jaetta 16 ”Rakkaani on minun ja minä hänen” Luther kirjoittaa: ”Niin kuin sulhanen rakastaa morsiantaan niin Kristus rakastaa meitä. Jos minä näin olen hänen ja hän minun niin minulla on iankaikkinen elämä, vanhurskaus ja kaikki se, mikä hänellä on. Jos minä siis morsiamena sanon: ’Minä olen hänen’ niin täytyy hänenkin, sulhasena ottaa kannettavakseen kaikki se paha, mikä minussa on. Siten minun syntini katoavat iankaikkiseen vanhurskauteen, minun kuolemani iankaikkiseen elämään, minun helvettini taivaaseen. Hänen vanhurskautensa on äärettömästi minun syntiäni suurempi ja hänen elämänsä on sanomattomasti minun kuolemaani voimallisempi. Onhan hän itse elämä, jossa on kaiken elämän lähde.”
Marja-Kaarina
