Perusoikeutemme ovat demokratian perusta
Rehtori Marja-Kaarina Marttilan blogi
Suomen Raamattuopisto
Maaliskuu 2022
Perusoikeutemme ovat demokratian perusta
Viime aikojen uutiset ovat luoneet tarpeen kaivaa esille ihan vaan muistin virkistykseksi muutamia keskeisiä lakeja ja sopimuksia, jotka määrittävät perustuslaillisia oikeuksiamme. Niistä ensimmäisenä YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18. artikla kuuluu näin:
Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.
Suomen perustuslaki on kaiken lainsäädännön ja julkisen vallan käytön perusta. Perustuslaista löytyvät suomalaisen kansanvallan keskeisimmät pelisäännöt, arvot ja periaatteet. Perustuslain mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi.
Perustuslain toisessa luvussa säädetään ihmisten perusoikeudet. Laki määrää yhdenvertaisuudesta seuraavasti: Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Perustuslakiin kirjattu rikosoikeudellinen laillisuusperiaate toteaa, että ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi.
Myös uskonnon ja omantunnon vapaus kuuluu perusoikeuksiimme
Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.
Meillä on kristittyinä oikeus uskoa ja opettaa kuten Raamatussa asiat ilmaistaan sekä uskon sisältöä koskevissa asioissa että myös ihmistä ja ihmisenä elämistä koskevissa Raamatun eettisissä opetuksissa. Oikeudessa ei voida määrätä, mihin Raamatun kohtiin kristitty uskonnonvapauden perusteella saa uskoa.
Meillä on myös oikeus ilmaista vakaumuksemme eli tuoda se julkisesti kaikkien tietoon kuten YK:n ihmisoikeuksien julistus asian ilmaisee: uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti. Julkisesti tarkoittaa esim. radiohaastattelua, jossa meiltä kysytään mielipidettämme jostakin julkisessa keskustelussa pyörivästä aiheesta.
Jos olemme kansanedustajia, edustamme myös laajempaa joukkoa suomalaisia, joiden mielipiteiden äänitorvena olemme eduskunnassa ja yhteiskunnassa. Kansanedustajalla on velvollisuus osallistua julkiseen keskusteluun ja tuoda esim. vakaumukseen perustuva perusteltu mielipiteensä julki.
Sananvapaus on myös perustuslaillinen oikeutemme: Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Meillä on siis oikeus ja vapaus laatia, julkaista ja levittää julkaisuja, jotka ovat mielipiteemme ja vakaumuksemme mukaisia. Maailma on muuttunut arvoiltaan hyvin kirjavaksi ja niin Suomikin on siirtynyt yhtenäiskulttuurista monikulttuuriseen ja moniarvoiseen yhteiskuntaan. Elämme keskellä yhä laajempaa vakaumuksien kirjoa, mikä vaatii uskontojen lukutaitoa ja ymmärrystä uskonnon luonteesta. Uskonnon harjoittamisen piirissä omien opettamiseen tarkoitettu materiaali ei ole vaatimus, että koko yhteiskunnan täytyy uskoa ja ajatella näin. Tällainen ymmärrys nousee siltä ajalta, kun elimme vielä yhtenäiskulttuurissa. Voimmeko suvaita joukossamme myös sen henkilön, jonka vakaumuksen perusta on jossakin muussa kuin itse määritellyissä tai mediaan ja yleiseen mielipiteeseen perustuvissa arvoissa?
Pitäkäämme kiinni perusoikeuksistamme
Sananvapautta ei saa käyttää mitään ihmisryhmää vastaan niin, että aiheuttaisimme vihaa tai vainoa tätä ihmisryhmää kohtaan. Mielipiteen ilmaisun tai julkaisun tavoite ja päämäärä täytyykin aina arvioida ensisijaisena kriteerinä. Sisältö voi olla jollekin loukkaavaa, mutta jos sillä ei ole pyritty ketään halveksimaan tai saamaan aikaan vihaa, se kuuluu sananvapauden tuomiin oikeuksiin.
Kun sananvapautta käytetään, käy joskus niin, että ilmaisijan mielipide loukkaa jotakuta toista, joka ajattelee asiasta aivan toisella tavalla. Joskus voi elinkeino joutua huonoon valoon ja toimeentulokin uhatuksi. Viime vuonna keskustelimme sananvapauden rajoista, kun Kari Kuula kirjoitti Kirkko ja kaupunki -lehdessä lihansyömisestä ja lihantuottajista sanoilla, jotka loukkasivat kaikkiruokaisia ja maataloustuottajia. Kuula kirjoitti, että ”kristityn täytyy irtisanoutua eläinten tehokäytöstä”. Myöhemmin Kuula pahoitteli sanavalintojaan, mutta ilmoitti, että itse tekstin taustalla olevan pohdinnan ja sen ytimen takana hän kuitenkin seisoo. Kolumnista tuli vilkasta keskustelua ja kirkostakin erottiin, mutta sen ymmärrettiin kuuluvan sananvapauteen.
Kun puhutaan asioista ja teoista, joita Raamattu kutsuu synniksi, se loukkaa meitä jokaista. Loukkaannumme myös Jumalan asettamaan kulmakiveen eli Jeesukseen ja hänen opetukseensa, koska se ei ole meidän mielemme mukaista. Ilmainen armokin tuntuu uskonnollisesta ihmisestä loukkaavalta. Enkö tosiaan voi maan lakien mukaan kunnolla elämällä mitenkään parantaa taivasasemaani?
Jeesuksen sanat minä olen tullut etsimään syntisiä kuuluvat meille kaikille. Raamatun perimmäinen tarkoitus on ilmoittaa, kuka Jumala on, miten hänet voidaan oppia tuntemaan ja miten Jumala rakastaa jokaista luomaansa ihmistä. Hän tahtoo, että kaikki tulevat tuntemaan totuuden myös itsestään ja saavat Jumalan armosta syntinsä anteeksi. Meille luvataan, että jokainen, joka tunnustaa syntinsä saa ne anteeksi.
Meillä on oikeus julistaa ja opettaa Raamattua ilman, että siitä aletaan sensuroida aikaamme sopimattomia kohtia. Perustuslaillinen oikeutemme on opettaa ja kasvattaa myös lapsemme tuntemaan Raamatun sanoma. Vanhemmilla on oikeus antaa lapsilleen uskonnollista ja moraalista kasvatusta oman uskonsa tai vakaumuksensa mukaisesti.
Pitäkäämme kiinni perusoikeuksistamme käyttämällä koko sitä tilaa, joka niille kuuluu yhteiskunnassa. Voimme jokainen myös vaikuttaa siihen, että yhteiskunnastamme tulee turvallinen tila.
Marja-Kaarina Marttila
