Suomen Raamattuopiston joulujuhla
Suomen Raamattuopistossa vietettiin joulujuhlaa ja kysyttiin, mitä kuuluu
Rehtori Marja-Kaarina Marttila piti koronasta toipilaana puheen etäyhteyksien kautta, minkä jälkeen vararehtori Veli-Matti Kujala jakoi todistukset jouluun päättäville opiskelijoille yhdessä linjan vastaavien kanssa. Sen jälkeen oli yhteinen jumalanpalvelus, jonka toimitti vastikään papiksi vihitty SRO:n opettaja Jussi Seppälä ja Veli-Matti Kujala saarnasi.
Marja-Kaarina Marttila kiitti puheessaan kaikkia, jotka tekevät työtä Suomen Raamattuopistossa, jotta opiskelijoilla olisi hyvä olla ja jotta he oppisivat. ”Kohta saamme hetken hengähtää Vapahtajan syntymäjuhlan sanomasta iloiten ja sen suuren ihmeen äärellä hiljentyen.”
Marttila jatkaa: Elämme vauhdilla muuttuvassa, epävarmassa ja ydinaseet naftaliinista esille kaivamassa sotaa käyvässä maailmassa. Kukaan ei voi ennakoida, mihin olemme menossa. Yhteen kokoontuminen kiitoksen ja Jumalan Pojan syntymäjuhlan merkeissä on nyt sitäkin tärkeämpää.
Tunne siitä, että elämä ei ole ennakoitavissa ei ole vain musta tuntuu eli ei siis vain mu-tu -juttu. Maailman tapahtumia tutkivat ovat tehneet mielenkiintoisen havainnon. Eri maiden talouden ja demokratian tilaa kuvaavista raporteista on tutkittu, kuinka usein niissä esiintyy sana uncertain (epävarma) tai sen synonyymi. Sen esiintyminen kasvaa koko ajan aikavälillä 1990-2021. Kun tutkitaan epävarmuus-sanan lisääntymistä raporteissa, huomataan joku syy siihen kuten 9/11, Brexit, Amerikan presidentin vaalit, pandemia tai sota. On siis tutkitusti totta, että elämä on muuttunut epävarmemmaksi varsinkin viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Samaan aikaan kykymme olla ihminen heikkenee. Vieraannumme toisistamme ja kasvotusten kohtaamisesta saattaa joillekin tulla ylivoimainen ponnistus. Pandemian rajoitukset vain pahensivat tätä ongelmaa. Emme pitkään aikaan saaneet tuntea toisen ihmisen käden lämpöä ja halauksen turvallisuutta.
Mikä sitten on enää varmaa? Mihin voimme luottaa?
Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä. (1 Tim. 1) Tässä meillä on joulun sanoma vähän eri sanoin kuin, mitä luemme ja kuulemme sen jouluevankeliumista.
Saamme muistaa, että Jeesus Kristus on sama, eilen tänään ja iankaikkisesti. (Hepr 13) ja edelleen, että juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot. (1 Joh 3) Näistä epävarmuutta luovista asioistakin monet ovat Paholaisen tekoja, jotka Jeesus on tullut tekemään tyhjiksi. Hän on voittanut pahan vallan ja siksi me voimme luottavaisina elää tätä hetkeä ja katsoa tulevaisuuteen.
Jumala tuli ihmiseksi. Ja myös ihmisen on hyvä tulla ihmiseksi toiselle ihmiselle. Nyt tarvitaankin ihan tavallista ihminen-ihmiselle kohtaamista, jossa ensin tervehditään ja sitten kysytään, mitä sulle kuuluu. Tätä kaipaamme ja tätä tarvitsemme. Huomasin itsekin, kuinka paljon se merkitsee ja pelastaa joskus koko päivän, kun joku kysyy, mitä sulle kuuluu. Joitakin viikkoja sitten tulin aamulla pimeässä junalla töihin ja luin koko matkan puhelimeltani aamun uutisia. Sinä aamuna haaviin tarttui Rehtori-barometrin julkistus, jossa ilmeni, että merkittävä osa rehtoreista kertoi kyselyssä uupumuksesta, jossa normaali yöuni ei riittänyt palauttamaan työpäivän paineista, jotta voisi aloittaa uuden päivän levänneenä. Luin uutisen ja astuin junasta Kauniaisten asemalle kävelläkseni töihin. Viereeni ilmestyi yhden opintolinjamme opiskelija, jonka kanssa olin muutaman sanan jo aikaisemmin vaihtanut yhteisillä junamatkoilla. Moikkasimme ja sitten tuo nuori ihminen kysyi minulta, mitä kuuluu? Kysymys yllätti minut, se oli vilpitön ja luonteva, hieman häkellyin. Kiitin kysymästä ja kerroin sitten, mitä olin juuri lukenut junamatkalla töihin rehtoreiden suuresta työtaakasta. Kerroin myös, miten hyvältä tuntui, kun joku kysyy, mitä kuuluu. Kysyin samaa opiskelijalta ja hänkin kertoi kuulumisiaan.
Nämä ovat niitä tilanteita, joissa toteutuu Raamatun viisaus, että antaessaan saa. Kun jaan jotakin itsestäni ja ajatuksistani ehkä tunteistanikin ja kuuntelen, kun toinen ihminen tekee samoin, niin saamme molemmat kokemuksen kohtaamisesta. Siinä vallitsee antamisen ja saamisen laki, yhteisen rakentumisen laki.
Toivon, että jouluna saat kohdata läheisiäsi ja tämä kertomani saa toteutua sinun elämässäsi niin, että edes yksi ihminen kysyy sinulta, mitä kuuluu. Kysy sinä useammaltakin! Näin saat kokea, mitä on, kun antaessaan saa.
Iloista Vapahtajamme Jeesuksen syntymäjuhlaa ja hänen johdatustaan uuteen vuoteen!
