Rehtorin puhe 80 v.-juhlavuoden aloitustilaisuudessa 17.11.2025

Arvoisat juhlavieraat,

Suomen Raamattuopiston koulutustoiminta viettää tänä vuonna juhlavuottaan, sillä ensimmäisen raamattukurssin aloituspäivä oli 15.11.1945. Tästä käynnistyy meidän juhlavuoden viettomme.

Ylösnoussut Jeesus antoi käskyn kastaa kaikki kansat hänen opetuslapsikseen ja opettaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus on käskenyt noudattamaan.  Meidän tehtävämme on kaikki nämä vuosikymmenet ollut opettaa Jeesuksen sanoja ja pysyä niissä itsekin, vaikka ajat muuttuvat eikä ihmisiä ole aina kiinnostanut kuulla Jumalan sanaa. Mutta nyt on taas herätystä, ja meillä on täällä raamattukoulutusta, johon nuoret miehetkin hakeutuvat.

Herätyssaarnaaja, pastori Urho Muroma haaveili sata vuotta sitten tähän tapaan: ”Olisi saatava Raamattuopisto, josta pitäisi ennen kaikkea tulla herätyksen lietsomisen ahjo. Sellainen, jota hallitsee mieli voittaa sieluja Jeesukselle Kristukselle Sanan ja elävän Pyhän Hengen voimalla ja johtamina. Tällä tarkoitan, että herätyksen hengen tulisi läpi tunkea kaikki siellä tehtävä työ.”

Raamattuopistoaate levisi Suomeen pohjoismaisten yhteyksien kautta. Muroma tutustui pohjoismaiden raamattukoulujen työhön kristillisen ylioppilasliikkeen kokouksessa 1927 Ruotsissa. Siellä hän sai ajatuksen, että Suomeenkin täytyy saada raamattuopisto.

Sodan jälkeisessä Suomessa oli paljon ongelmia, työttömyyttä ja asunnottomuutta, mutta myös hengellistä etsintää ja intoa rakentaa kotimaata. Hakijoita ensimmäiselle raamattukurssille oli lähes sata, mutta heistä vain noin puolet voitiin ottaa, sillä enempää ei silloiselle Kavallintiellä sijanneelle Raamattuopistolle mahtunut. Nyt meillä on pitkillä linjoilla noin 100 opiskelijaa ja kiitos taivaan Isälle, saamme kaikki nyt mahtumaan. Jumala on ihmeellisesti antanut pienen alun kasvaa näin suureksi!

Nimensä mukaisesti opisto keskittyi raamattuopetukseen ja tavoitteena oli opiskelijoiden sisäisen jumalasuhteen vaaliminen. Raamattukurssien rinnalla tuli pian ajatus pitää kahden vuoden kursseja, joilla ”valmistetaan evankelistoja ja raamattunaisia, jotka voivat saada seurakunnissa suorastaan palkattuja tehtäviä”. Toiminta kasvoikin nopeasti ja nuorisotyönohjaajakoulutus aloitettiin 1957. Kansanopisto-oikeudet saatiin 1989 ja 1990-luvulta alkaen parikymmentä vuotta Kauniaisissa toimi Diak-ammattikorkeakoulun yksikkö. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana koulutustoiminta on kasvanut niin, että Raamattuopistossa toimii nyt kahdeksan pitkää linjaa, joilla kaikilla opiskellaan Raamattua ja sen rinnalla musiikkia, suomen kieltä, liikutaan tai valmistaudutaan opintopolun seuraavaan vaiheeseen. Lyhytkursseja on kolmessa toimipisteessä vuoden aikana noin 100 ja niihin osallistuu yhteensä lähes 4000 ihmistä.

Täällä Raamattuopistossa pitkään opettajana vaikuttanut ja Tusculumin Raamatun maan näyttelyn koonnut TM Marja-Terttu Tolamo kuvaili Raamattuopiston perustamiskokouksen tunnelmia runolliseen tyyliinsä opiston vuosipäivän 12.11.1955 juhlapuheessaan näin. ”Koolla oli miehiä, joiden silmät oli avattu ja jotka näkivät Kaikkivaltiaan näkyjä. He näkivät hengen silmillä Herran majan nousevan ja Suomen nuorison täyttävän Raamattuopiston ihanat suojat. He katsoivat Herraan, joka muinoin teki väkeviä tekoja Israelin elämässä ja joka meidän isiemme aikaan, on Suomenkin kansalle antanut ihanat siunaukset. He lähtivät uskossa liikkeelle.”

Samainen Tolamo kuvasi sydämen paloa ja rukousta Raamattuopisto asian puolesta ennen sotaan ja sen aikana näin. ”Me tähyilimme uskossa ja teimme työtä Raamattuopiston hyväksi. Talvisodan ankeina aikoina luotimme siihen, että Herra vie vaikeuksia läpi tämän kansan, jolle hän on aikeissa pian antaa oman Raamattuopiston. Näiden suunnitelmien jälkeen sota tuli väliin ja teki tyhjiksi ihmisten suunnitelmat, mutta antoi samalla tilaa Jumalan suunnitelmille. Ompeluseuroissa keräsimme varoja hankkeelle ja kun hälytys keskeytti ompeluseuran, me jatkoimme yhdessäoloa pommisuojassa.”

Muroma, Tolamo ja sadat muut olivat varmoja, että Jumala tahtoi antaa Raamattuopiston Suomen kansalle aikana, jolloin ei ollut inhimillisiä mahdollisuuksia, jotta vain Jumala saisi asiasta täyden kunnian. Näin tänäänkin, me annamme kunnian ja kiitoksen kaikkivaltiaalle Herrallemme, jolta kaikki hyvä tulee ja joka on meitä siunannut ja johdattanut läpi vuosikymmenien.

Raamattuopiston Nuorten raamattulinja eli PK (Peruskurssi) on toiminut yhtäjaksoisesti 80 vuotta ja sen opetussuunnitelmakin on uskollinen Muroman alkuperäiselle näylle: ”Raamattuun syventyminen, tosi tieteellisesti ja tosi hengellisesti, on luonnollisesti opiston päätarkoitus, mutta sen ohessa opastus, miten kukin omalla paikallaan seurakunnassa voi parhaiten käyttää lahjansa ja mahdollisuutensa ”.

Raamattuopistossa siviilipalvelusta suorittaessaan uskoon tullut nuori mies Tuisku kastettiin kevätjuhlassamme viime vuonna ja hän opiskeli vuoden PK:lla. Hän totesi, että ”mitä aikaisemmin oppii lisää Raamatusta ja Jumalasta, sen parempi, sillä en voisi kuvitella parempaa perustaa loppuelämälleni. Raamattu on tuki ja turva ja mitä enemmän tuntee Raamattua, sitä lähempänä Jumalaa on mahdollista elää”

Olemme yhden kirjan opisto. Olemme osaltamme mukana paikkaamassa sitä kristillisen kasvatuksen aukkoa, jonka kirkon pyhäkoulujen alasajo ja koulun uskonnonopetuksen tunnustuksellisuuden päättyminen ovat saaneet aikaan. Raamattuopistolla on tulevaisuudessa keskeinen tehtävä kristillisenä kansanopistona, johon tullaan eri elämän vaiheissa opiskelemaan Jumalan sanaa, oppimaan uusia taitoja ja vahvistumaan uskovien yhteydessä.

Sydämemme täyttää tänään kiitos. Kiitämme näistä 80 kymmenestä vuodesta ensin Jumalaa ja sitten kaikkia teitä, tätä paikkaa työllänne rakentaneita ja nyt rakentavia! Kiitos kaikki työmme uskolliset esirukoilijat ja tukijat. Kiitos opiskelijat, että valitsitte Raamattuopiston! Katsomme toiveikkaina eteenpäin. Meillä on tehtävää edelleen,sillä lujitamme näinä sekavina epäuskon aikoina tuhansien tänne tulevien uskoa Raamattuun Jumalan sanana, joka pysyy. Muroman sanoin:” Jos opisto voi herättää syvää rakkautta Raamattuun, on se saavuttanut tärkeimmän tarkoituksensa.”